Japanissa tuli puolentoista vuoden aikana vajaat 4000 km lisää. Moottoripyörä oli kätevä Osakan ruuhkaliikenteessä, mutta voi veljet sitä hellettä! Perheellisenä pidin kiinni periaatteesta, että kunnollinen asu pitää olla ajaessa päällä. Rukan mustat gore-texit herättivät paikallisissa pientä hilpeyttä 35 asteen helteessä ja 100% kosteudessa.
Pyörää käytettiin 6000 km huollossa myyjäliikkeessä. Alkajaisiksi pyörään piti vaihtaa akku, ja hankin myös Krauserin isoimman top-boxin tavaroille. Muita toimenpiteitä ei tarvittu Japanin aikana.
Marraskuussa -96 se pantiin puulaatikossa laivaan kohti Suomea. Matka kesti pitempään kuin luvatut 6-8 viikkoa, koska huolintaliike kadotti lastin. Pitkien selvittelyjen jälkeen laatikko löytyi helmikuussa Helsingin Länsisatamasta. Talven ja merimatkan jäljiltä pyörä piti juosta käyntiin, missä ensi yritys päättyi komeaan lentoon sarvien yli ja pyörä syleili uuden kotimaan kamaraa koko painollaan. Kone lähti lopulta käyntiin ja pyörä ajettiin lumisateessa Espooseen. Muita lippoja sillä ei olekaan tehty - tästä tulokseksi jäi naarmuja katteeseen ja jarrukahvan osto.
Transalp seisoi kokonaisen vuoden, koska sen rekisteröinti osoittautui vaikeaksi. Vuodesta '97 alettiin soveltaa EU-määräyksiä, ja kun minun pyörääni ei ollut myynnissä missään EU-maassa, siitä ei myöskään ollut määräyksenmukaisuustodistusta. Viranomaisia ei kiinnostanut se, että pyörä oli moottorin tiettyjä osia lukuunottamatta identtinen XLV600:n kanssa. Jouduin itse osoittamaan määräystenmukaisuuden. Ratkaiseva apu löytyi Kemira Metalkatilta Laukaasta, jossa saatiin ajettua direktiivien mukaiset pakokaasumittaukset. Kesällä '98 pyörä sitten saatiin liikenteeseen.
Tähän mennessä kilometrejä on karttunut reilut 25000. Missään pitkällä en ole käynyt - suurin osa ajosta on ollut muutaman tunnin lenkkejä pitkin Uudenmaan ja Hämeen pikkuteitä. Ajelen GT-kartan mukaan periaatteella "pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman suoraa linjaa". Välillä mennään metsäautotietä pensaat viuhuen, välillä isompaa uraa. Pyörä viihtyy kaikenlaisilla pinnoilla, kunhan ei mennä umpimetsään - siihen se on liian painava ja sisältää liikaa särkyviä muoviosia väistämättömiä lippoja ajatellen. Olen ajellut jonkin verran velipojan Teneren ja Kawa 650 KLR:n perässä. Transalp kulkee saman mitä kuusisataset yksimukiset, mutta on astetta pehmeämpi. Isoissa töyssyissä se on haitta, mutta tosin kuin "oikeat" kuraendurot se on erittäin mukava ajettava asfalttiteillä. Mutkaisella soratiellä pyörä käyttäytyy rauhallisesti ja kolmosvaihteella (käytännössä tuonne 80 km/h asti) takapyörä irtoaa tarvittaessa luistoon kaasun käytöllä. Yli satasen vauhdissa alkaa näkyä, että kaikesta huolimatta alla juoksee vain 37 heppaa. Laite kulkee mittarin mukaan 155-160 km/h (lienee siinä 145 km/h todellista), mutta kiihtyvyys ei moottoritiellä enää päätä huimaa.
Transalpia pidetään hyvin luotettavana pyöränä. Kaksi tasan samanlaista pyörää kuin minulla ilmaantui Hondan huoltoon Vantaalla joku vuosi sitten. Kaksi australialaista kävi huollattamassa pyöriään ajettuaan Kiinan ja Siperian läpi Helsinkiin. Koko tarina on tässä.
Öljyt olen vaihtanut suosituksen mukaan kerran vuodessa (kilometrejä sen verran vähän). Yleensä myös öljynsuodatin on vaihdettu, viimeksi 22000 km kohdalla. Ilmanputsari on vaihdettu n 18000 kohdalla. Transalp 600:n putsari vaati pientä sovittamista - 400:ssa putsarin päässä on jonkinlainen kuristusputki, jota ilman kone näytti käyvän liian laihalla. Pellistä muotoiltu uusi osa täytti tehtävän.
Etujarrupalat ovat vielä Japanin aikaiset (siellä vaihdettiin huollossa). Taakse vaihdoin jarrupalat viime kesänä. Jarru oli jotenkin laahannut päällä ja syönyt toisen jarrupaloista metalliin asti. Uusilla jarrupaloilla ilmiötä ei ole näkynyt. Vaihdoin samalla jarrunesteet eteen ja taakse. Akku uusittiin tänä kesänä.